Mielipiteet

Mielipide: Syytä huoleen on – lastensuojelun ongelmat ovat pahentuneet

Mielipide. Suomi on nykyisin erikoinen maa. Ykkösprioriteetteja vaikuttaisi tällä hetkellä olevan susien suojelu ja ihmisoikeuksista huudetaan suureen ääneen vain translain käsittelyn yhteydessä.

Vähemmän päättäjiä ja kansalaisia näyttäisi kiinnostavan lastensuojelu ja lasten ihmisoikeudet. Olen jonkin aikaa seurannut, millaisen kommenttien määrän saa aikaan Kainuun alueen lehdissä julkaistu uutinen Pohjois-Suomen aluehallintoviraston Kainuun sosiaali- ja terveydenhuollon kuntayhtymälle antamasta vakavasta huomautuksesta huonosti hoidetuista lastensuojelupalveluista.

Yksi kommentti löytyi. Kommentissa ihmeteltiin, että onko sotea enää olemassa.

Lastensuojeluasiat ovat siirtyneet hyvinvointialueelle. Aluevaltuuston kokouksessa 21.11. käsiteltiin aihetta otsikolla "Arvokas ja onnellinen lapsuus Kainuussa – lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelma 2023–2025."

Käytin tässä yhteydessä puheenvuoron varhaisesta puuttumisesta ongelmiin. Puoluetoveri, lastensuojeluasioiden kanssa työurallaan tekemisiin joutunut Terttu Huttu-Juntunen puhui samassa kokouksessa juurisyistä tarkoittaen osittain samaa asiaa.

Lastensuojeluun liittyvien asioiden kanssa olen minäkin työurallani joutunut tekemisiin. Eri näkökulmasta kuin viranomaiset. Olen nähnyt, kuinka alun toisella kymmenellä oleva nuori "huonolle jäljelle " eksyttyään kehittyy päihteitä käyttäväksi ja pikkurötöksiä tehtailevaksi teiniksi ja omaksuu aikuisiällä sekä omalta että yhteiskunnan kannalta kestämättömän elämäntavan.

Jos tämä kaikki on johtunut siitä, ettei elämänsä alussa olevan lapsen ongelmiin ole syystä ja toisesta puututtu ajoissa, maksetaan järjestelmän epäonnistumisesta kohtuuttoman kallis lasku.

Tyypillistä näille tapauksille on ollut se, että silmänsä ovat ummistaneet kaikki, joilla olisi ollut mahdollisuus asioiden kulkuun vaikuttaa.

Sotkamossa lastensuojelun ongelmat ovat olleet jo tiedossa pitkään, vuosikymmenien ajan. Tilanne on vain pahentunut vuosi vuodelta lastensuojeluilmoitusten määrän perusteella. Tuoreimpia tilastoja en löytänyt, mutta edellisen vuosikymmenen loppupuolella 200 ilmoituksen raja ylitettiin vuositasolla reilusti. Se oli enemmän kuin monessa muussa vastaavan kokoisessa kunnassa.

Resurssien puute on vakioselitys ja varmaan todellinen. Eikä tilanne ole helpottumassa lainsäädännön muutoksen myötä vuoden 2024 alussa. Asiakasmäärän mitoitus työntekijää kohden on lainmuutoksen jälkeen 30, nykyisin se on 35.

Näitä eri lastensuojelutapauksia vuosikymmenien aikana seuranneena on usein tullut mieleen, pitäisikö varhaiskasvatuksen ja koulujen henkilökunnan kiinnittää enemmän huomiota kodin ongelmista kertoviin merkkeihin lasten käytöksessä. Naapureiden kyttääminen on ruma termi, eikä muodissa ole enää entisaikojen malli, jossa "kylä kasvatti" lapset. Eli riekoiluun saattoivat puuttua muutkin kuin omat vanhemmat.

Yksi juurisyy löytyy siitä, että puhutaan herkistä asioista. Muiden asioihin ei puututa, vaikka kerrostalohuoneiston naapurissa seinän läpi kuuluvien äänien perusteella on kyse ihmisten hengestä ja terveydestä.

Lastensuojelun puutteet ovat myös taloudellinen kysymys hyvinvointialueen kannalta. Yksityisiin perhekoteihin lasten ja nuorten sijoittaminen ei ole halpaa lystiä. Eli onko lopulta riittäviin resursseihin ja muihin ennalta ehkäiseviin toimenpiteisiin satsaaminen edullisempaa kuin näiden toimien laiminlyönneistä lankeava lasku?

Yksi nykyajan tunnusmerkkejä on se, että lasta haluavien avioparien on byrokratian ja tiukkojen säännösten takia vaikeaa saada adoptoitua lasta. Tarkoitan vastakkaista sukupuolta olevia aviopareja. Lapsettomuus on suuri tragedia, kuten on lasten huono kohtelukin. Adoptio olisi kaiken lisäksi yhteiskunnalle muita vaihtoehtoja edullisempi ratkaisu.

Erään televisio-ohjelman otsikkoa vapaasti lainaten syytä huolestumiseen on. Nyt tilanteen vakavuus on havaittu aluehallintovirastossakin.

Pertti Granqvist

aluevaltuutettu, vasemmistoliitto