Ihmiset

Lukijalta: Ruska on värien iloa – mutta mitä lehtipuissa tapahtuu syksyllä?

Useilta tahoilta on todettu, että tänä syksynä ruska on ollut Suomessa ja myös meillä Kainuussa erityisen kaunis, kirjoittaa Sirkka Lappalainen.

Huoneeni ikkunan takana keltainen koivu tiputtelee verkkaisesti lehtiä maahan. Muutaman metrin päässä vaahtera on astetta pidemmällä ja etäämpänä ruskan eri sävyt värittävät metsänreunaa, tehden horisontin värikkään kiehtovaksi.

Ruska on globaali ilmiö. Ruska ei ole vain Pohjoisen, saati Suomen ilmiö. Tiedetään, että esimerkiksi USA:n ja Kanadan itärannikolla kasvavilla lehtipuilla on erittäin näyttävät syysvärit.

Joka tapauksessa neljä vuodenaikaa on meidän rikkautemme ja siitä ajatuksesta haluan pitää kiinni. Takana muistissa on menneen kesän valoisa aika, puhumattakaan luonnon kasvustosta, maan annista ja vehreästä luonnosta. On aika valmistautua uuteen kauteen ja millainen se tulee olemaan – tuskin tarkalleen tiedämme.

Mitä ruskassa ja lehtipuissa tapahtuu, halusin tietää. Pohdinta-apua sain biologian asiantuntijalta kajaanilaiselta Saku Ivanoffilta .

"Valon väheneminen syksyllä aiheuttaa paljon biologisia prosesseja puissa, jolloin puut lopettavat yhteyttämisen lisääntyvän pimeyden vuoksi," sanoi Saku ja jatkoi, että syksyllä puu kehittää uusien lehtien silmut valmiiksi oksiinsa talven jälkeen koittavaa kevättä varten.

Hän selosti, kuinka vanhojen lehtien kantaan alkaa muodostua korkkimaista, heikompaa irtoamissolukkoa. Kova tuuli ja sade auttavat puita pudottamaan lehtiä, jolloin lehdet rapsahtavat helposti irti irtoamissolukon kohdalta. Tämä siis siksi, jotta se selviäisi talvesta, totesin.

"Kun lehtivihreä otetaan talteen, jää lehteen nähtäväksi oranssinpunaisia karotenoideja, keltaisia ksantofyllejä ja punaisia antosyaaneja."

Saku Ivanoff kertoi, että kesävihannan puun "elämän taseeseen" on laskettu sellainen yhtälö, että vähäinen valo ja sitä seuraava olematon yhteyttäminen eivät riitä kattamaan lehtien aiheuttamia kustannuksia talvella. Näin ollen keväällä ja kesällä puuta ravinneista lehdistä on nyt päästävä eroon.

"Lisäksi arvokas lehtivihreä kannattaa säästää keväällä silmuista puhkeavia uusia lehtiä varten. Syksyllä lehtien lukemattomat viherhiukkaset eli kloroplastit hajoavat," sanoi Ivanoff.

Vaan miten käy lehtivihreän? Vastaus tuli kuin apteekin hyllyltä.

"Viherhiukkasissa oleva lehtivihreä vedetään puun sisään, oksiin ja edelleen runkoon. Viherhiukkasissa on keväällä ja kesällä ollut myös muita pigmenttejä eli väriaineita, kuin lehtivihreää. Nämä väriaineet ovat olleet koko ajan lehdessä ja monet niistä osallistuivat myös yhteyttämiseen. Lehtivihreän määrä on ollut kuitenkin niin suuri, että muita värejä ei lehtivihreän seasta ihmissilmällä erota", kuvaili sanatarkasti Saku ilmeisen mieluisana kokemaansa puheenaihetta.

Kun lehtivihreä otetaan talteen, jää lehteen nähtäväksi oranssinpunaisia karotenoideja, keltaisia ksantofyllejä ja punaisia antosyaaneja. Siinä siis on syytä ruskaan ja syksyiseen väriloistoon puissa. Nyt muut värit kuin vihreän erottaa lehdissä, totesin, ja innokas keskustelukumppani Saku Ivanoff nyökytti päätään – "juuri niin."

Useilta tahoilta on todettu, että tänä syksynä ruska on ollut Suomessa ja myös meillä Kainuussa erityisen kaunis. Puiden osalta ruska on ollut vaikuttavan värikylläinen ja pitkäkestoinen, sama ilmiö on ollut myös varvuissa ja ruohovartisissa kasveissa, eli maaruskassa.

Syysmyrskyjen ja voimakkaiden tuulien puuttuessa on lehtipuissa puna-keltaiset sävyt erottuneet kauniina kohtuullisen pitkään jopa lokakuulle saakka.

Sirkka Lappalainen