Paikallisuutiset

Miten löytää kiinnostavan retkikohteen

Retkikohteen jäljille pääsee erilaisten karttapalvelujen, tietokantojen ja kirjojen avulla. Paikallisen nimistön tunteminen auttaa tunnistamaan kartalta erityisiä kohteita.

Maisemaa peittävät metsät, järvet, kumpuilevat vaarat ja pohjoisessa tunturit. Sitä halkovat joet, kurut ja jyrkänteet. Jossain maiseman sisällä on vaikuttavia näkymiä, merkittäviä paikkoja ja kiinnostavia näkymiä, mutta miten retkeilijä voisi ne helpoimmin löytää.

Tällaisiin kysymyksiin esitti vastauksia kuhmolainen tietokirjailija ja toimittaja Jouni Laaksonen Sotkamon kansalaisopiston ilmaisella yleisöluennolla lokakuun lopulla kunnan valtuustosalissa.

Laaksonen on kirjoittanut lukuisia retkeilyn liittyviä kirjoja ja lehtiartikkeleita ja kulkenut läpi pohjoisen merkittävimmät erämaat ja retkikohteet moneen kertaan.

Luentoa seurasi paikan päällä vajaat kymmenen kiinnostunutta. Verkon kautta luentoa seurasi 42 kiinnostavien retkikohteiden äärelle kaipaavaa.

Kun tutuimmat polut ja kansallispuistot on jo kiertänyt, mistä löytäisi uusia kiinnostavia kohteita, Laaksonen kiteytti luentonsa peruskysymyksen.

Retkikohteen etsiminen alkaa kartoista. Suomessa kartat ovat moneen muuhun alueeseen verrattuna tarkkoja. Maa on melko tasainen, ja korkeuskäyrien väli on vain viisi metriä.

– Jos retkikohteesta on olemassa painettu ulkoilukartta, niin se on yleensä se paras. Siinä on pohjalla maastokartta ja sen päällä merkittyinä reitit, vaikka patikkareitit, ladut ja pyöräreitit omilla väreillään sekä autiotuvat, nähtävyydet, näkötornit ja muut kohteet.

Joistakin vähemmän kuljetuista erämaista Karttakeskus tekee topo-karttoja, jossa retkeilyrakenteita ei ole korostettu. Karttakeskuksen kartat ovat nykyisin vedenkestäviä.

"Suojelualueiden sisällä on usein vanhat metsät ja siksi suojelualueet ovat niitä hienoimpia retkipaikkoja."

Varsinainen retkikohteen etsijän aarrearkku on netistä löytyvät karttapalvelut. Maanmittauslaitoksen Karttapaikka.fi on kaikkien suomalaisten nettikarttojen isä ja äiti. Laaksonen esitteli.

– Karttapaikassa on hyvät hakuominaisuudet. Siellä voi hakea osoitteella tai paikannimillä. On matkan- ja pinta-alan mittausta, ja sijaintitiedon voi näppärästi jakaa.

Retkeilyn tarpeisiin Laaksonen nosti parhaaksi Metsähallituksen Retkikartta.fi -karttapalvelun. Siitäkään ei löydy kaikkia kuntien tai valtion ylläpitämiä reittejä tai taukopaikkoja.

Retkikartassa reitin mittausjäljen voi tallentaa gpx-tiedostoksi ja siirtää gps-laitteen tai älypuhelimen karttasovellukseen. Metsähallituksen Luontoon.fi -sivusto kuva- ja tekstisisältöineen täydentää hyvin Retkikartan palvelua.

Laaksonen nosti esille vielä Paikkatieto.fi -palvelun, josta voi hakea esimerkiksi Natura-suojelualueita ja muinaisjäännöksiä. Palvelun karttatasoista löytyvät muun muassa kaivospiirihakemukset, maanpeitteen laatu ja puuston ikä sekä ilmakuvat.

– Suojelualueiden sisällä on usein vanhat metsät ja siksi suojelualueet ovat niitä hienoimpia retkipaikkoja.

Kiinnostavaa tietoa on luettavissa myös muun muassa kuntien ulkoilukartoista, vanhatkartat.fi karttapalvelusta, suunnistajien pullautuskartta.fi -palvelusta sekä kulttuuriympäristön palveluikkunasta www.kyppi.fi sekä valtakunnallisesti merkittävien rakennettujen kulttuuriympäristöjen sivustolta www.rky.fi.

Karttamerkkeihin ja niiden selitteisiin tutustuminen on yksi avain uusiin retkikohteisiin.

Karttatasoja ja -merkkejä tutkimalla voi nähdä, missä on jyrkänne tai missä on vaikkapa kahden jyrkänteen välissä virtaava vesi ja mihin suuntaan avautuu puuton näkymä esimerkiksi koskeen tai rotkoon.

Vesi ja tiheään piirretyt korkeuskäyrät kertovat maastossa kohisevasta putouksesta ja tai vuolaasta koskesta.

"Lapissa myös kurkkio tarkoittaa koskea tai jonkinlaista putousta."

Kiinnostavien paikkojen etsimisessä auttaa, kun perehtyy paikannimien muototumiseen. Hakutoiminnoissa voi käyttää *-merkkiä joko sanan alussa tai lopussa, jolloin haku etsii myös erilaiset alku- tai loppumääreet.

Esimerkiksi hakusanana pelkkä köngäs näyttää lähinnä köngäs-nimisiä taloja. Paikannimen alku- tai loppuosana köngäs on jonkinlainen koski.

– Lapissa myös kurkkio tarkoittaa koskea tai jonkinlaista putousta.

Vastaavanlaisia luonnonpaikkojen nimiä ovat muun muassa saivo, *kaivo, hiiden*, *portti ja *kirkko.

Mieliinjäävä retki voi alkaa tietokoneen ruudun äärellä, mutta paperikarttoja ja monipuolista retki- ja luontokirjallisuuttakaan ei kannata unohtaa.

Samuli Paulaharjun aikojen jälkeen on julkaistu laaja valikoima kirjallisuutta muun muassa maan rotkoista, luolista, kalliomaalauksista, luonnon pyhistä paikoista ja merkittävistä muinaisjäännöksistä.

Netin loputtomilla poluilla on julkaistu lukuisia retkeilyaiheisia blogeja ja keskustelupalstoja.