Hyvinvointi

Hyvän Mielen Kulma on toiminut jo 33 vuotta: “Hirveän kiva tulla ja tavata ihmisiä”

Sotkamon Mielenterveyden tuki ry:n kohtaamispaikassa kävijöiltä itseltään kysytään, millaista toimintaa he haluavat. Julkaisemme jutun poikkeuksellisesti maksuttomana.

Hyvän Mielen Kulmassa Sotkamon keskustassa kokoontuu useita ryhmiä, joissa kävijät saavat vertaistukea ja ymmärrystä vaikeisiin tilanteisiin. Ryhmien ohjaajat kuvaavat toimintaa hyvin sosiaaliseksi.

– Totta kai ryhmissä tarvitaan ohjaajia. Alustuksen jälkeen on ihana huomata, miten ryhmäytymisen myötä ihmiset alkavat keskustella keskenään, vastaava toiminnanohjaaja Teija Mankinen kertoo.

Ryhmätoiminta on luonteeltaan kuntouttavaa ja kannustavaa. Lisäksi on toiminnallisia ryhmiä. Jotkut tulevat tiloihin vaikkapa tekemään käsitöitä tai muuten vain viettämään aikaa.

Turvallinen ja rauhallinen olohuone, jonne kaikki ovat tervetulleita iloineen ja elämänhaasteineen.

Hyvän Mielen Kulmasta puhuttaessa nousee esiin matala kynnys ja helppous tulla paikalle. Miten se on mahdollista, kun mielenterveyden haasteisiin liittyy yhä häpeää ja leimautumisen pelkoa?

– Paljon olemme saaneet hyvää palautetta siitä, miten otamme ihmiset vastaan. Ei heti hyökätä ovelle, Sotkamon Mielenterveyden tuki ry:n puheenjohtaja Kaija Löhönen pohtii.

– Hirveän kiva tulla ja tavata ihmisiä, yhdistyksen sihteeri Aila Ruotsalainen kertoo.

– Tilasta on tehty mahdollisimman kotoisa, monet tulijat ihmettelevätkin sitä, miten mukava paikka tämä on. Turvallinen ja rauhallinen olohuone, jonne kaikki ovat tervetulleita iloineen ja elämänhaasteineen, Mankinen lisää.

Täällä ymmärretään hyvin toisia, eikä diagnooseja kysellä.

Monesti vertaisryhmään tulijat eivät varsinkaan alkuun vielä kykene sanoittamaan tunteitaan ja ajatuksiaan. Hyvän Mielen Kulmassa se hyväksytään, eikä mitään pakkoa puhumiselle ole.

– Voi vaikka istua hiljaa syrjempänä ja seurata ja kuunnella. Rauhalla ja pakottomuudella luodaan se turvallinen ja kotoisa tila. Kun ihmisten tarpeet kuullaan, se motivoi osallistumaan, Mankinen kuvaa ryhmätoiminnan periaatteita.

Kohokohtina säännöllisessä toiminnassa ovat 2–3 kertaa vuodessa järjestettävät retket. Toimintaan voi osallistua kuka tahansa, eikä esimerkiksi yhdistyksen jäsenyyttä vaadita.

– Täällä ymmärretään hyvin toisia, eikä diagnooseja kysellä, Löhönen korostaa.

Korona-aika sai monet ihmiset jäämään pysyvästikin pois toiminnasta. Toisaalta puhelinkontaktien merkitys korostui, ja niiden määrä ja tärkeys ihmisille on pysynyt suurena.

– Viime vuonna aktiivisten ihmisten määrä taas kasvoi selvästi, Mankinen sanoo.

Keskustelut ovat hyvin syvällisiä ja niissä koetaan todella voimakkaita tunteita.

Pääosa toiminnan rahoituksesta tulee nykyään Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskus STEA:lta.

Kun rahoitus siirtyi Raha-automaattiyhdistykseltä STEA:lle, yhdistyksessä piti laatia mittarit, joilla voidaan kuvata toiminnan tuloksellisuutta.

– Mistä me ne mittarit saadaan, pohdittiin. Kyllä niitä porukalla mietittiin ja paperit olivat toimistossa levällään, Mankinen päivittelee.

Ihmiset ovat yksilöitä, eikä yleispätevien mittareiden luominen mielen hyvinvoinnille ole helppoa.

– Lopulta hoksattiin, että mittarithan ovat siinä nenän edessä. Ihmisten kokemukset toiminnan vaikutuksista ovat hyvin erilaisia. Jollekin ryhmässä käyminen tai käyntikertojen lisääminen ovat hyvää kehitystä. Toinen miettii henkisen hyvinvoinnin kehitystä, joku uskaltautuu mukaan retkelle, Mankinen listaa.

Rahoitusta haetaan nykyään vuosittain. Toiminnan vaikuttavuutta ja tuloksellisuutta pitää pystyä osoittamaan toiminnallisin ja taloudellisin tuloksin. Se on lisännyt paperityön määrää reilusti vuosien varrella.

– Emme tavoittele massoja, ja ryhmäkoossa maksimi on noin 10–12. Ei määrä, vaan laatu, Mankinen avaa yhdistyksen toimintafilosofiaa.

Hakemisen lisäksi rahoitukseen kuuluu myös toiminnan arviointi. Tätä varten Hyvän Mielen Kulmassa kerätään palautetta kävijöiltä.

– Ilman toiminnan seurantaa ja arviointia rahoitus loppuisi kuin seinään, Mankinen kertoo.

Työelämässä ei yleensä puhuta surusta tai tuskasta.

Hyvän Mielen Kulman ainoa iltaryhmä on suunnattu päihdeongelmaisten omaisille.

– Kuten muissakin ryhmissä, keskustelut ovat luottamuksellisia. Istutaan leppoisasti sohvilla, eikä kiirehditä asioita. Monet haluavat käydä viimeiset tapahtumat perheessä läpi ryhmän kanssa, mikä on hyvin tärkeää.

Päihdeongelma on koko perheen asia, ja moni kokee vertaisryhmän hyvin tärkeäksi henkireiäksi arjessa. Päihdeongelmiin nivoutuu myös muita mielen hyvinvoinnin haasteita.

– Keskustelut ovat hyvin syvällisiä ja niissä koetaan todella voimakkaita tunteita, Sotkamon Mielenterveyden tuki ry:n sihteeri Kyllikki Korhonen avaa.

– On monenlaisia tapoja näyttää tunteita. Ryhmässä opetellaan tunteita ja mietitään, miten mustasta saisi ensin hieman vaaleampaa ja ehkä vaaleansinistä. Elämästä löytyy muitakin sävyjä, Mankinen jatkaa.

Yksinäisyys ja muistin tai itsetunnon haasteet ovat usein syynä Hyvän Mielen Kulmaan hakeutumiselle. Kaikki tulijat otetaan vastaan ja tarvittaessa heidät voidaan ohjata eteenpäin mielenterveys- tai sosiaalityön pariin.

Onko kävijöissä tapahtunut muutosta viime vuosina?

– Ehkä nykyään on myös enemmän korkeasti koulutettuja ihmisiä, jos ajattelee koko toiminta-aluettamme Kainuussa, Mankinen vastaa hetken pohdittuaan.

Hyvän Mielen Kulman ydinporukka puhuukin omaan vahvuuteensa sairastumisesta, kun ”on jaksettava”.

– Työelämässä ei yleensä puhuta surusta tai tuskasta. Me ei olla kuitenkaan koneita, vaan kyllä ne kotiasiat jollain tavalla näkyvät, Mankinen miettii.